Heinänurmien sato, kasvilajikoostumus ja sen muutokset

vokKirjasto Aj-kYield, composition and dynamics of flora in grasslands for hay in Finlan

The biomass of weeds in winter cereal fields in Finland

Sarja Peltoviljely n:o 71vokKirjasto Aj-KRikkakasvien biomassa Suomen syysviljapelloill

Comparison of suction and netting methods in population investigations concerning the Fauna of grass leys and cereal fields, particularly in those concerning the leafhopper, calligypona pellucida (F.)

vokKirjasto Aj-kImu- ja haavintamenetelmien vertailu heinä- ja viljapeltojen eläimistöä, etenkin vljakaskasta. Calligypona pellucida (F.), koskevissa populaatiotutkimuksiss

Occurrence and control of alphids causing damage to cereals in FInland in 1959

vokKirjasto Aj-kKirvojen viljoissa aiheuttamat tuhot ja niiden torjunta Suomessa vuonna 195

Biology of Metadelphax propinqua (Fieber) (Homoptera, Delphacidae)

The biology of the Turkish Metadelphax propinqua population was investigated in Finland. The egg closely resembles that of other delphacids, and the five nymphal instars are distinguished by the characteristics of the legs. The adults were macropters, brachypters orintermediary form. At 22°C the duration of the egg stage was 12 d, that of the nymphal stage 19 d, and that of the female stage 51 d. The average number of eggs was 1112 per female. In the trials the planthoppers oviposited 3.3.-3.5 eggs per group in the sheath or blade of the leaf

Syysvehnän viljelystä ja sen vaikutuksesta rikkaruohoihin Suomessa

Koko Suomen syysvehnäpelloista tutkittiin v. 1972-1974 otannalla 0.8 %. Tällöin todettiin, että syysvehnää viljeltiin yleensä suurilla tiloilla, vanhoilla pelloilla, savimailla, suurilla lohkoilla ja lähellä talouskeskusta. Syysvehnälohkoilla oli käytetty ennen syysvehnän viljelyä hyvin usein leikkuupuimuria ja herbisidejä. Esikasvina oli tavallisimmin syysvehnä tai muu vilja, vaikka neuvonta vastusti monokulttuuria. Peruslannoituksessa noudatettiin yleensä ohjeita, jopa ylitettiinkin suositellut käyttömäärät. Lajikesuosituksia yleensä noudatettiin ja uudet lajikkeet otettiin käyttöön muutamassa vuodessa. Kasvinsuojelu, varsinkin peittaus laiminlyötiin usein. Rikkaruohoruiskutuksissa olisi tullut käyttää useammin seosvalmisteita ja oikeata ruiskutusaikaa. Kylvösiemenmäärä oli usein ylisuuri ja kylvökausi liian pitkä, mistä aiheutui yksittäisillä tiloilla haittoja ja sadonmenetyksiä. Valistuneimpien viljelijöiden tiloilla neuvontaa seurattiin ja noudatettiinkin melko nopeasti, mutta osa viljeli perinnäisiä tapojen noudattaen. Helppotajuinen neuvonta otettiin vastaan nopeammin kuin vaikeatajuinen. Neuvonnassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota tilakohtaiseen neuvontaan. Syysvehnälohkoilta tavattiin 130 rikkaruoholajia, joista 26 esiintyi yli 16 %:lla peltolohkoista. Rikkaruohoja oli keskimäärin 257 yksilöä tai versoa/ m2. Tiheimmässä kasvoivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Matricaria spp., Stellaria media, Lapsana communis ja Myosotis arvensis, kevätyksivuotisista Galeopsis spp., Chenopodium album, Erysimum cheiranthoides, Polygonum aviculare, Myosurus minimus, Gnaphalium uliginosum ja Polygonum convolvulus, ja monivuotisista Agropyron repens. Rikkaruohokoostumus poikkesi ruispeltojen rikkaruohokoostumuksesta joten neuvonnan tulisi kohdistua viljelykasvikohtaiseen neuvontaan. Rikkaruohojen tiheyteen vaikuttivat mm. lohkon etäisyys talouskeskuksesta, lohkon ikä peltona, maalaji, maaperän kosteus, leikkuupuintikertojen määrä, herbisidikäsittelyjen määrä, esikasvi, kylvöaika, kasvukauden vaihe ja viljan peittävyys. Tekijät eivät aina vaikuttaneet suoranaisesti vaan olivat todellisten tekijöiden indikaattoreita

Syysrukiin perustaminen, hoito ja rikkaruohojen ekologia

Tutkimus tehtiin v. 1972—1974 koko Suomesta otannalla poimituilla 325 syysruislohkolla, joiden pinta-ala oli 0.7 % maan ruisalasta. Ruista viljeltiin keskimääräistä suuremmilla tiloilla. Sitä viljeltiin suositusten mukaan etenkin kevyehköillä kivennäismailla ja keskinkertaisen kosteilla tai poutivilla mailla. Leikkuupuintia ja herbisidejä rukiin viljelylohkoilla ei ollut käytetty kovin usein. Esikasvina oli Lounais-Suomessa tavallisimmin kevätvilja tai ruis ja Väli-Suomessa nurmi tai kevätvilja. Peruslannoitukseksi annettiin karjanlantaa 30%:lle ja väkilannoitteita 92 %:lle ruislohkoista. Lajikkeet olivat yleensä alueelle suositeltuja. Kylvösiemenestä peitattiin vain 48 %, ja kylvösiementä käytettiin usein liikaa, mikä aiheutti tiheitä ja lakoontuvia kasvustoja. Kylvökausi oli liian pitkä, mistä seurasi yksittäisillä tiloilla huomattavia sadonmenetyksiä. Kahukärpästä ei torjuttu kemiallisesti eikä talvituhosieniäkään orasasteella juuri koskaan. Typpeä käytettiin kevätlannoituksessa yleensä suositellut määrät, mutta eräissä tapauksissa liikaa, kun samalla muu nykyaikainen viljelytekniikka laiminlyötiin. Ruislohkoista käsiteltiin herbisideillä 25 % ja korrenvahvisteella 15 %. Ruisalasta oli vain 0.9 % nurmen suojaviljana. Ruislohkoilta löydettiin 176 putkilokasvilajia. Lajimäärä oli suurin Itä-Suomessa. Kaikkien lajien yleisyysprosentit määritettiin. Yleisimmät lajit olivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Stellaria media, Matricaria spp., Myosotis arvensis ja Lapsana communis, kevätyksivuotisista Chenopodium album, Galeopsis spp., Erysimum cheiranthoides, Polygonum aviculare ja P. convolvulus ja monivuotisista Ranunculus repens, Agrostis spp., Cerastium caespitosum, Phleum pratense ja Agropyron repens. Lohkoilla oli keskimäärin 303 rikkaruohoa/m2. Tiheys oli pienin Lounais-Suomessa. Kaikkien lajien yksilömäärä tai versomäärä/m2 määritettiin. Tiheimmässä kasvoivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Stellaria media, Matricaria spp., Myosotis arvensis ja Lapsana communis, kevätyksivuotisista Galeopsis spp.,Chenopodium album ja Erysimum cheiranthoides ja monivuotisista Agrostis spp., Agropyron repens, Poa pratensis ja Ranunculus repens. Tilakoko, lohkon ikä peltona, maalaji, maaperän kosteus, leikkuupuintikertojen määrä, herbisidiruiskutusten määrä, esikasvi, kylvöaika, peittaus, kasvukauden vaihe, viljan peittävyys ja viljelyalue vaikuttivat joko suoranaisesti rikkaruohojen tiheyteen tai olivat tiheyden indikaattoreita. Rukiinviljelyalue jakaantui rikkakasvien perusteella kahteen alueeseen

Bionomics, enemies and population dynamics of javesella pellucida (F.) (Hom., delphacidae)

vokKirjasto Aj-kViljakaskaan bionomiasta, vihollisista ja runsaudenvaihtelust

Software product lines and variability modeling : A tertiary study

Context: A software product line is a means to develop a set of products in which variability is a central phenomenon captured in variability models. The field of SPLs and variability have been topics of extensive research over the few past decades. Objective: This research characterizes systematic reviews (SRs) in the field, studies how SRs analyze and use evidence-based results, and identifies how variability is modeled. Method: We conducted a tertiary study as a form of systematic review. Results: 86 SRs were included. SRs have become a widely adopted methodology covering the field broadly otherwise except for variability realization. Numerous variability models exist that cover different development artifacts, but the evidence is insufficient in quantity and immature, and we argue for better evidence. SRs perform well in searching and selecting studies and presenting data. However, their analysis and use of the quality of and evidence in the primary studies often remains shallow, merely presenting of what kinds of evidence exist. Conclusions: There is a need for actionable, context-sensitive, and evaluated solutions rather than novel ones. Different kinds of SRs (SLRs and Maps) need to be better distinguished, and evidence and quality need to be better used in the resulting syntheses. (C) 2019 The Authors. Published by Elsevier Inc.Context: A software product line is a means to develop a set of products in which variability is a central phenomenon captured in variability models. The field of SPLs and variability have been topics of extensive research over the few past decades. Objective: This research characterizes systematic reviews (SRs) in the field, studies how SRs analyze and use evidence-based results, and identifies how variability is modeled. Method: We conducted a tertiary study as a form of systematic review. Results: 86 SRs were included. SRs have become a widely adopted methodology covering the field broadly otherwise except for variability realization. Numerous variability models exist that cover different development artifacts, but the evidence is insufficient in quantity and immature, and we argue for better evidence. SRs perform well in searching and selecting studies and presenting data. However, their analysis and use of the quality of and evidence in the primary studies often remains shallow, merely presenting of what kinds of evidence exist. Conclusions: There is a need for actionable, context-sensitive, and evaluated solutions rather than novel ones. Different kinds of SRs (SLRs and Maps) need to be better distinguished, and evidence and quality need to be better used in the resulting syntheses. (C) 2019 The Authors. Published by Elsevier Inc.Context: A software product line is a means to develop a set of products in which variability is a central phenomenon captured in variability models. The field of SPLs and variability have been topics of extensive research over the few past decades. Objective: This research characterizes systematic reviews (SRs) in the field, studies how SRs analyze and use evidence-based results, and identifies how variability is modeled. Method: We conducted a tertiary study as a form of systematic review. Results: 86 SRs were included. SRs have become a widely adopted methodology covering the field broadly otherwise except for variability realization. Numerous variability models exist that cover different development artifacts, but the evidence is insufficient in quantity and immature, and we argue for better evidence. SRs perform well in searching and selecting studies and presenting data. However, their analysis and use of the quality of and evidence in the primary studies often remains shallow, merely presenting of what kinds of evidence exist. Conclusions: There is a need for actionable, context-sensitive, and evaluated solutions rather than novel ones. Different kinds of SRs (SLRs and Maps) need to be better distinguished, and evidence and quality need to be better used in the resulting syntheses. (C) 2019 The Authors. Published by Elsevier Inc.Peer reviewe

Effect of feeding by Metadelphax propinqua (Fieber)(Homoptera, Delphacidae) on barley

The effect of feeding by the Turkish Metadelphax propinqua on barley was investigated in Finland. The number of M. propinqua nymphs and the length of their feeding period on barley did not have any major effects on the barley plants. M. propinqua males had a greater effect on the properties of barley than did the nymphs. The effect of M. propinqua females on the barley was much greater than that of either the nymphs or males. Their number and the length of feeding time lowered the length and weight of plants, the number of grains, the grain yield and the 1000-grain weigh